Välillä tuntuu vähän vaikealta muistaa missä maassa sitä nyt oikeasti ollaan. Töissä kaikki pyörii Suomen ympärillä, oli kyse sitten työtovereista, työtehtävistä tai kielestä. Tällä viikolla taas vietettiin St. Patrcik´s Daytä, joka tarkoitti irlantilaisten valloittamaa Manhattania. Päivä oli ehkä yksi erikoisemmista kokemuksista tähän mennessä, menoa voisi luultavimmin verrata vappuaattoon ja Otaniemeen… Sen lisäksi että aamu aloitettiin aamu keppanalla (ei meillä asuntolassa tosin, älkää huoliko), oli kaupunki kuin vihreän aallon jäljiltä. Kaikki oli vihreää, bageleita myöten. Ja vihreä bageli ei muuten ollut kauhean houkuttelevan näköinen muistuttaessa ennemmin muovailuvahaa kuin jotain syötävää. Ja tulihan se todistettua ihan omin silmin ettei suomalaiset ole ainoa kansa, jotka osaa ottaa olutta!
Espanjan väreily näkyy lähinnä asuntolassa. Tuntuu siltä, että Madridista kotoisin olevat tytöt ovat vallanneet koko talon. He ilmoittivatkin kohteliaasti pari päivää sitten ettei siinä montaa viikkoa mene ennen kun mäkin jo espanjaa puhun! Tytöt kuitenkin valittelevat sitä, että tässäkin kaupungissa on lähes mahdotonta oppia englantia, sillä joka paikassa heille aletaan suoraan puhua espanjaa, vaikka kuinka itse yrittäisi aloittaa englannilla. Kiinan taas löysin eilen iltapäivällä Little Italyn kortteleita etsiessäni. Päädyin lopulta Canal Streetin surullisen kuuluisalle ostoskadulle, joka on siis New Yorkin versio Kiinan tinkimiskujista. Ja voi niitä myyjä poloisia kun ne luulivat voivansa höynäyttää niin pikkuiselta ja viattomalta näyttävää tyttöä! Toisin kävi! Onneksi kuitenkin Amerikkakin on aina tarvittaessa löydettävissä. Jos muuta ei keksi niin voi mennä joka korttelista löytyvään pizzeriaan, tai vaikka esim. Starbucksiin. Tai sekin kyllä riittää kun kadulla astelee vastaan Lindsey Lohan. Silloin tietää olevansa New Yorkissa.
ooh juu killin mii. tis louvel then mai faktoli plais. mi meik no mani :)
VastaaPoista