Voi voi niitä amerikkalaisia!

Mä en voi uskoa että kaksi ensimmäistä viikkoa alkaa olla jo takana! Aikaa menee huiman nopeasti, tuntuu ettei ole ehtinyt tehdä vielä yhtään mitään. Mutta ei sekään kyllä totta ole. Otetaan tähän väliin pikakertaus kaikista ”must” turistijutuista, joita tähän mennessä on tullut hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Ensinnäkin, taksi on otettu vauhdista erittäin newyork-style. Eikä edes tarvinnut yhtään vilauttaa säärtä, very good! Kaljaa on juotu kadulla ruskeasta paperipussista (silmät selässä samalla kun sydän jyskytti satasta) ja pelko oli huima että ahkerat lainvalvojat tulee antaa piiskaa. Mitä ei onneksi tapahtunut. Kaikkia ruokajuttuja ei edes kannata alkaa luetella, paitsi on ihan pakko mainita, että söin tänään elämäni parasta juustokakkua. Ja Mikolle ihan vaan tiedoksi etten kysynyt oliko siinä kakkupalassa ne kuuluisat 1500 kaloria, mutta maun perusteella se saattoi kyllä olla ihan mahdollista. Perus nähtävyys-setti on osaltaan vielä käymättä läpi. Oon tähän mennessä vältellyt sadetta paljolti sisätiloissa ja luonnollisesti aurinkoisena lauantaipäivänä istun edelleen sisällä kirjoittamassa blogiani…!

Kellekään ei varmaan tule yllätyksenä se, että amerikkalaisilla on yksi jos toinenkin hassu tapa (suomalaisin silmin katsottuna). Esimerkiksi jalkasilla kulkevat eivät näytä piittaavan niin jalkakäytävistä, valoista kuin oikeastaan liikenteestäkään. Omituinen suin päin kadun ylittäminen on taas johtanut siihen, että joillekin onnellisille poliisisedille on annettu ainoaksi tehtäväksi auttaa rattaita työntäviä naisia, yllätys yllätys, kadun yli! Toinen erikoisuus löytyy myös jalkakäytäviltä. En nimittäin muista kertaakaan nähneeni elokuvissa jalkakäytävien olevan täynnä hervottoman kokoisia mustia jätesäkkejä. Paikallinen kierrätys näyttää tapahtuvan niin, että jengi kantaa kamansa talojen eteen ja toivoo että ne jossain vaiheessa siitä noudetaan. Näky on siis yleinen ihan esimerkiksi pitkin 5th Avenueta. Ja Manhattanin väellä näyttää olevan joku yliluonnollinen ”turistin haistaa jo kaukaa -ominaisuus”. Täällä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin OLLA ja kaikki tietävät ettet ole täkäläisiä. Mutta vielä hassumpaa on se, että jokainen täkäläinen luulee että tämä tyttö on Hollannista!