Siis mitä, vika työviikko menossa? Ei voi olla totta!
Kävin viime lauantaina Philadelphiassa katsastamassa miltä lähikylä näyttää ja kivaa oli. Hurautin kaverin kanssa aamulla Phillyyn päin ja olimme vaivaisen kahden tunnin ajomatkan jälkeen jo perillä (pisteitä siitä, että lähdimme klo 7 aamubussilla LAUANTAI aamuna!). Bussissa sain ehkä New York -matkani parhaimman kohteliaisuuden. Vieressäni istunut mies kysyi parin lauseen jälkeen, onko neiti sattumoisin Venäjältä kotoisin. Se nimittäin kuulostaa se neidin aksentti sellaiselta. Ja niin siinä vaan kävi, että kolmen kuukauden Amerikan matkailun jälkeen aksentti on vaihtunut suomalaisesta venäläiseen. Ei varmaan onnistu ihan joka likalta!
Lauantain matka jatkui sillä, että meillä oli paikan päällä tarkoituksena suunnistaa Visitors Centreen, josta oli tarkoitus saada karttaa ja sen sellaista, päivän ohjelman helpottamiseksi. Neuvokkaina tyttöinä sitten kysyimme ensimmäiseltä bussiaseman työntekijältä suuntaa kyseiseen paikkaan ja lähdimme matkaan. Parin korttelin päästä löysimme perille ja olimme hyyyvin tyytyväisiä itseemme. Menimme rakennukseen sisään ja ensimmäiseksi ihmettelimme, että miksi ihmeessä paikka on täynnä silmälaseja ja karttoja ei näkynyt missään. Nooh, olimmekin vahingossa menneet paikkaan nimeltä Vision Centre, jossa siis myytiin silmäläseja! Mutta ei ollut sen suurempi juttu, emme kuulemma olleet ensimmäisiä, jotka ovat olleet yhtä huuli pyöreinä samaisessa silmälasikaupassa. Saimme uudet ohjeet ja jatkoimme matkaa naurun kippurassa. Päivä oli kaiken kaikkiaan tosi onnistunut, kävimme katsomassa kaikki keskeisimmät nähtävyydet, sää oli ihana ja lopulta jalat aivan totaalisen kuolleet kävelemisestä.
Nyt tosiaan viedään viimeistä työviikkoa. Tuntuu IHAN uskomattomalta, että kolme kuukautta on melkein jo vierähtänyt ja aika New Yorkissa lähestyy loppuaan. Tämä viikko on luonnollisesti täyteen ahdettu kaikkia niitä juttuja, joita en ole harjoittelun aikana täällä vielä ehtinyt tehdä. Nykki on siitä hassu paikka, ettei täällä tunnu koskaan olevan tarpeeksi aikaa, aina jää jotain, jota ei ehdi tehdä. Tämän viikon ohjelmaan kuuluu muun muassa jokunen museo, musikaali, brunssi, juhlintaa, töitä, pakkaamista ja kaikkea muuta mahdollista. Viikko kruunautuukin siihen, että sunnuntaina tänne tulee se viimeinen, niin tärkeä ja kovin rakas vierailija. Aikani täällä päättyy vajaan kahden viikon lomaan, jonka aikana on edelleen tarkoitus käydä läpi sitä ”tekemättömien juttujen” listaa, joka vielä tällä hetkellä tuntuu ihan loputtomalta.
