Ookei, täällä sitä sitten ollaan. Lentomatka sujui suhteellisen mukavasti, mitä nyt Lontoon lennolla takana istuvat kakarat pitivät hauskaa mun penkin kanssa potkimalla ja rökittämällä sitä läpi lennon (huomautukset, tuimat katseet jne. eivät vaikuttaneet heihin millään tavalla) ja yrittäessäni nousta New Yorkin koneeseen Lontoossa lentolippu alkoi ulvoa portilla ja mut ohjattiin erilliseen turvatarkastukseen (you have been randomly selected by Homeland Security…). Pääsin kuitenkin perille asti ja ensimmäinen aamu uudessa kodissa on takana.
Asun seuraavat kolme kuukautta Greenwich Villagessa Pelastusarmeijan naisten residenssissä yksiössä, jossa on siis yksi huone (heh) ja oma vessa (nice). Huone on kuudennessa kerroksessa ja rakennuksessa on myös esimerkiksi kirjasto, kahvila, terassi katolla ja lounge. Keittiötä ei huoneessa ole, ruoka kuuluu huoneen hintaan, jota saa kaksi kertaa päivässä. Kävin jo aamiaisella ja se oli aika positiivinen yllätys mm. hedelmiä, kananmunia kaikin tavoin valmistettuna, leipää, puuroa, muroja ja juomat päälle. Esimerkiksi Jonnan mainostamat leivonnaiset tai pitsat eivät tämän talon aamiaisiin nähtävästi kuulu. J Kaikkea saa ottaa aika runsaasti, joka siis totta kai johti silmillä syömiseen ja ihan nolostuneena noin puolen annoksen palauttamiseen.
Loppukevennyksenä hassuja sattumia nyt vielä lyhyen matkan varrelta. Ensimmäisenä ongelmana huoneestani poistuessa oli se, etten saanut millään huoneen ovea kiinni. Yritin siinä sitten hikisenä rämpyttää pyöreää ovenkahvaa avaimella kunnes kysäisin naapureilta miten ihmeessä he ovat saaneet oven kiinni ja lyhyen ihmettelyn jälkeen näyttivät miten homma hoidetaan. Toisen kerran tunsin itseni aika neliöksi aamulla suihkun jälkeen, kun en sitäkään osannut laittaa kiinni. Nooh, onneksi vesilaskuja ei tarvitse erikseen maksaa, sillä meni siinäkin jonkinmoinen tovi ennen kuin äkkäsin miten se toimii…
